Tintti Sveitsissä

Geneven päärautatieaseman vieressä James-Fazyn bulevardilla on hotelli Cornavin. Sen tuulikaapissa katselee geneveläistä liikennettä pölyisen lasin läpi kaksi hahmoa, Tintti ja hänen koiransa Milou. Nämä belgialaisen Hergén (Georges Remi 1907-1983) sarjakuvasankarit ovat muistuttamassa siitä, että Tintin kaikkein dekkarimaisin seikkailu, Tuhatkaunon tapaus, sijoittuu suurelta osin Sveitsiin ja Genevejärven rannoille. Tuhatkaunon tapaus ilmestyi alun perin Tintin-lehdessä jatkosarjana vuosina 1954-56 ja vähäisin muutoksin albumina 1956. Bordurialaiset sieppaavat professori Tuhatkaunon, joka on kehittänyt ultraäänilaiteen. Se pystyy tuhoamaan kiinteitä rakennelmia, ja borduurit haluavat laitteen haltuunsa käyttääkseen sitä maailmanvalloitukseen. Tintti, Milou ja kapteeni Haddock seuraavat sieppaajien jälkiä Geneveen ja Sveitsistä Borduriaan. Tuhatkaunon tapaus on ensimmäinen Tintti-seikkailu, jonka tapahtumat sijoittuvat olemassa olevaan miljööseen. Sitä kartoittaakseen Hegé matkusti Geneveen ja valokuvasi ja piirsi tarinassa tarvittavia paikkoja. Hergén työ oli hyvin perusteellista. Niinpä hän käytti päiväkausia löytääkseen täyteen rakennetun Genevenjärven rannalta paikan, jossa auton saattoi syöstä meentieltä veteen. Albumista voi vaivatta tunnistaa keskeisiä paikkoja: Genevestä rautatieaseman ja hotelli Cornavinin, Nyonista rantabulevardin ja Herra Jaques'n patsaan. Kun Kuningas Ottokarin valtikassa Bordurian ja Syldavian välisen konfliktin saattoi tulkita Natsi-Saksan ja läntisen Euroopan vastakkainasetteluksi, kylmän sodan aikana ilmestynyt Tuhatkaunon tapaus on selkeästi itä-länsi-blokkien sapelien kalistelua. Hergé oli vuoteen 1942 saakka piirtänyt sarjansa ja albuminsa yksin. Kun kustantaja päätti siirtyä värin käyttöön sekä uusissa että uudelleen piirretyissä albumeissa, Hergé joutui palkkaamaan apulaisia. Aluksi mukana olivat vain Alice Devos ja Edgar-Pierre Jacobs, edellinen vastasi värityksestä, jälkimmäinen sekä värityksestä että taustojen piirtämisestä. Vähitellen väkeä tuli lisää ja heistä muotoutui lopulta Hergén studio. Huomattavimpia studion taiteilijoita olivat Bob De Moor ja Jacques Martin. Molemmat olivat mukana Tuhatkaunon tapauksen tekemisessä, Martin piirsi hahmoja ja De Moor taustoja. Hergén ideana oli käyttää karrikoituja henkilöhahmoja, jotka oli sijoitettu realistiseen, mutta tyyliteltyyn taustaan. Tuhatkaunon tapaus -tarinassa esiintyy ensimmäistä kertaa Seraphin Lampion, hyväntahtoinen, mutta rahvaanomainen vakuutusasiamies, Hergén mielestä kuva omahyväisestä brysseliläisestä. Brysselin belgialaisen tunsi parhaitten siitä, että hän käytti sekä vyötä että henkseleitä. Seikkailussa putkahtaa esille myös Tintti-sarjojen ainoa keskeinen naishahmo, oopperalaulaja Bianca Castafiore, johon Tintti tutustui jo Kuningas Ottokarin valtikassa. Nytkin Bianca laulaa Faustin Koruaarian, kuten myöhemmissä seikkailuissakin. Särkynyt korva -albumissa Hergé oli ensimmäisen kerran käyttänyt alun ja lopun sitomista yhteen. Sama kerrontatekniikka on Tuhatkaunon tapauksessakin: tarina alkaa kapteeni Haddockin linnasta, Moulinsartista, ja päättyy samaan paikkaan. Hergén tavaramerkkinä on usean tarinalinjan kuljettaminen rinnakkain. Tuhatkaunon tapauksessa keskeisessä asemassa on sateenvarjo, joka puikahtaa esiin eri muodoissa koko kertomuksen ajan. Väliin mahtuu pienempiä erillisiä jaksoja, kuten laastarin kulkeutuminen Haddockin nenästä bussi- ja lentomatkustajien kautta lentokoneen ohjaamon, väärään numeroon soittaminen ja Haddockin viinanhimo.

Hergén studiolla vallitsi hyvä henki. Piloillaan taiteilijat piirsivät toisiaan sarjakuva-albumeihin. Asian aloitti E.P. Jacobs ja J. Martin jatkoi. Hän itse ja Hergé esiintyvät Tuhatkauno-albumin sivulla 13, Hergé piippuineen lehtimiehenä ja E.P. Jacobs Tintti-asuisena polkupyöräilijänä. Tuhatkaunon tapauksessa on kyse tiedemiehen vastuusta. Professorin ratkaisuna on, että hän hävittää mikrofilmin, joka sisältää ultraäänikoneen piirustukset. New Yorkin syyskuun 11:nnen päivän terrori-iskun jälkeen tämä Tintti-seikkailu nousi esille eräänlaisena profeetallisena ennustuksena. Demonstroihan siinä Bordurian "terroristivaltio" New Yorkin näköisen kaupungin pilvenpiirtäjien tuhoamisen ääniaalloilla. Tuhatkaunon tapaus on eräänlainen käännekohta Hergén kerrontatekniikassa: taustat nousivat yhä tärkeämpään asemaan. Tämä oli selkeä suuntaus uuteen ja vahvisti entisestään Tintti-seikkailujen viehätystä: karikatyyriset hahmot sijoittuivat oikeisiin ja tunnistettaviin ympäristöihin, samoin autot, lentokoneet, junat ja muu tekninen maailma olivat "oikeita".

Jacques Martinin näkemys Hergéstä lehtimiehenä Tuhatkaunon tapauksessa.