Lordi Byron

Lähtiessään vapaaehtoiseen maanpakoon George Gordon Byron oli 28-vuotias. Komea runoilija oli tehnyt läpimurtonsa Childe Haroldin pyhiinvaellusmatka -runoelmalla, ja menestyksiä olivat hänen seuraavatkin romanttiset tekstinsä. Byronilainen sankari oli alkanut syntyä.

Waterloosta matka suuntautui Sveitsiin, jonne saavuttiin 25. toukokuuta. Genevessä matkalaiset asettuivat asumaan Villa Diodatiin. Se sijaitsee Colignyn kylässä Genevenjärven länsirannalla, kuuden kilometrin päässä Genevestä. Huvila oli John Miltonin ystävän, Charles Diodatin enon, kuuluisan kalvinistiteologin Giovanni Diodatin rakennuttama.

Pian Byronin ryhmän saapumisen jälkeen Geneveen ilmestyivät Shelleyt, runoilija Percey Bysshe Shelley, hänen vaimonsa Mary ja tämä sisarpuoli Claire Clairmont. He asettuivat Maison Chapuis'aan, joka oli lyhyen kävelymatkan päässä Byronin huvilasta.

Kesä 1816 tunnetaan historiassa "kesänä, jota ei koskaan ollut". Indonesialaisen Tamboran tulivuorenpurkaus edellisvuonna oli sekoittanut maailman sääolosuhteet. Nopeat säänvaihtelut ja lämpötilan lasku aiheuttivat kadon ja sen sen seurauksena nälänhädän erityisesti Amerikan mantereella. Euroopassakin oli suuria yllättäviä myrskyjä. Yksi sellainen yllätti Byronoin luona kyläilemässä olleet Shelleyt, jotka päättivät jäädä yöksi Villa Diodatiin. Salamoiden leimutessa ja myrskyn riehuessa seurue luki tunnelmaan sopivia saksalaisia kummitustarinoita. Ne inspiroivat jokaista kertomaan omia yliluonnollisia kokemuksiaan ja tämä puolestaan Byronia julistamaan seurueelle kummitustarinan kirjoituskilpailun. Byronin oma innostus laantui pian, hän kirjoitti vain katkelman, John Polidori sai aikaan pienoisromaanin, jota pidetään lajissaan ensimmäisenä modernina vampyyritarinana. Hänen luomuksensa Lordi Ruthven sai kylläkin vaikutteita Byronin tarinasta. Ei tiedetä, osallistuiko Shelley kisaan, mutta hänen vaimonsa osallistui. Tuloksena oli vuonna 1818 ilmestynyt Frankensteinin hirviö.

Englantilaiset matkamiehet seurustelivat tiiviisti keskenään, keskustelivat kirjallisuudesta ja taiteista, retkeilivät Genevenjärvellä ja lähiympäristössä ja vierailivat paikallisten taiteilijoiden luona, mm. Voltairen Ferneyn linnassa ja Madame de Staëlin luona Coppet'ssa.

Kesäkuun loppupuolella Byron ja Shelley tekivät venematkan Genevenjärven ympäri, kävivät Rousseun tunnetuksi tekemillä paikoilla ja vierailivat Chillonin linnassa lähellä Montreux'tä. Linna ja sen historia tekivät Byroniin suuren vaikutuksen.

Linna on vuorten ja järven välisen tien lukko. Se rakennettiin 1100-luvulla. Savoijin kreivit ottivat sen asuinpaikakseen 1200-luvulla. Myöhemmin linna sai enemmän sotilallista merkitystä ja se palveli myös vankilana. Kuuluisin vanki oli geneveläinen Francoise Bonivard, joka virui linnan tyrmässä kuusi vuotta vehkeilystä savoijalaisia vastaan. Berniläiset vapauttivat Bonivardin 1536. Byron tutustui vankilassa geneveläisten kansallisankariksi nouseen Bonivardin tyrmään, raapusti oman nimensä käynnin muistoksi seinään ja kirjoitti paluumatkalla Lausannessa runonsa Chillonin vanki. Runo on vapauden ja sankaruuden ylistys, Byron parhaimpiin runoihin kuuluva fiktiivinen pappi Bonivardin yksinpuhelu. Byronin Chillonin linnassa vierailun muistoksi vankityrmän seinään on kiinnitetty muistolaatta vuonna 1924, jolloin oli kulunut 100 vuotta runoilijan kuolemasta.

Childe Haroldin kaksi ensimmäistä laulua olivat ilmestyessään 1812 tehneet runoilijasta kuuluisan. Runoelma perustui Byronin Etelä-Eurooppaan tekemään matkaan, kolmas ja neljä laulu kuvasivat runoilijan Sveitsin ja Italian herättämiä tuntoja.

Haroldin kolmas runoelma eroaa edellisistä siten, että siinä yhtyvät päähenkilön ja Byronin ääni. Byron on Harold, syntinen ja väsynyt sankari, joka toivoo, että aika tulee näyttämään hänen syyttömyytensä. Pohjalla on Byronin ajatus ihmisen perustragiikasta: hän pyrkii täydellisyyteen pystymättä saavuttamaan sitä.

Shelleyt matkustivat elokuussa takaisin Englantiin mukanaan Byronin Childe Haroldin ja Chillonin linnan käsikirjoitukset, ja Byron läksi kumppaneineen Italiaan. Lyhyt, vajaan viiden kuukauden Sveitsin vierailu päättyi, mutta se jätti pitkät jäljet maailmankirjallisuuteen.

Pyhiinvaellusrunoelman kolmas canto ilmestyi 1816 ja neljäs, Italiassa kirjoitettu 1818. Maisemat ja niissä liikkuneet ihmiset tulevat runoissa esille, mm. Geneven- eli Leman-järvi.