Vanha ja Uusi Turku

Toukokuun 12. päivä 1700 puolusti ylioppilas Daniel Juslenius Turun akatemiassa väitöskirjaansa Aboa vetus et nova – Vanha ja uusi Turku. Teos on fennofiilisen, yltiöisänmaallisen aatesuuntauksen manifesti, useasti 300-vuotisen historiansa aikana siteerattu teos, joka monilta osiltaan on antoisa vielä tämän päivänkin lukijalle.

Jusleniuksen akateeminen työ ei ollut nykyisessä mielessä väitöskirja, vaan eräänlainen harjoitustyö ennen maisterinväitöskirjan kirjoittamista. Maisteriksi Mynämäen kirkkoherran poika väitteli 1703 Suomalaisuuden puolustus (Vidiciae Fennorum) –nimisellä teoksella.

Daniel Danielinpoika Juslenius syntyi 1676 Mietoisissa, jossa hänen isänsä oli tuolloin kappalaisena. Isän kuolema 1691, jolloin Daniel oli päässyt Turun akatemiaan, ajoi hänet ahdinkoon, ja elannon hankkiminen kotiopettajana tai merimiehenä keskeytyivät useasti yliopisto-opiskelut. Valmistuttuaan Juslenius toimi mm. Turun akatemian kreikan ja hepreankielen professorina, Porvoon piispana ja lopulta Skaran piispana Ruotsissa, jossa hän kuoli 1752.

Aboa vetus et nova on tunnetuin Jusleniuksen teos. Merkittävin on kuitenkin vuonna 1745 ilmestynyt suomi-latina-ruotsi sanakirja Suomalaisen Sana-lugun koetus, jossa on 16 000 suomenkielistä sanaa. Kirja on ensimmäinen varsinainen suomen kielen sanakirja.

Aboa vetus et nova ei ole nykyisestä näkökulmasta tieteellisesti kestävä teos. Jusleniuskin valitteli lähteitten vähäisyyttä. Hän käytti mm. Raamattua todistellessaan suomalaisten tulleen vedenpaisumuksen jälkeen Maagokin johdolla Suomeen. Suomen kielen hän päätteli heprean ja kreikan sukukieleksi, joka on puolestaan mm. venäjän, puolan, unkarin, böömin ja moldavian kantakieli. Huomattavaa Jusleniuksen päättelyissä on se, että hän nojautui yleensä aikansa lähteisiin, eikä sepittänyt asioita omasta päästään.

Aboa vetus et nova -teoksen kestävin ja tämän päivän lukijan kannalta kiinnostavin osuus on kirjoittajan ajan Turun kuvaus. Juslenius selittää seikkaperäisesti kaupungin topografiaa ja antaa tietoa mm. Ryssänmäen ja Multavierun synnystä, Mätäjärvestä, kaupungin hallinnosta, elinkeinoista ja kaupunkilaisten elämästä. Koko teoksen yleissävy on positiivinen, jopa ylistävä. Turkulaisten pitäisi oman itsetuntonsa kannalta lukea kirja ainakin kerran vuodessa.
Ensimmäistä kertaa latinankielinen sivistyneistö saa kuulla myös suomalaisesta erikoisuudesta, joka herättää vieläkin ihmetystä maailmalla:

Meillä on myös erikoinen ruokalaji, jota ei muualla tavata. Se keitetään ruismaltaista ja paistetaan sitten uuninlämmössä leivän tavoin, kuitenkin niin, että se pannaan ensin tuohiroveeseen. Tämä ruoka on väriltään tummaa, mutta tavattoman makeaa. Sitä sanotaan mämmiksi ja syödään pääsiäisenä happamattoman leivän muistoksi.

Juslenius historiallinen merkitys on sekä historia- että kielitieteellinen. Aatehistorian kannalta keskeistä oli fennofiilisyys, suomen kielen asian ajaminen Ruotsin valtakunnassa. Aatesuunnan myöhempiä merkittäviä edustajia olivat Antti Lizelius, Krisfrid Ganander ja Henrik Gabriel Porthan, Jusleniuksen veljen tyttären poika.