Acerbi Kyröskoskella

"Jo kaukaa kuulimme kumean jylyn, samanlaisen kuin myrskyävän meren pauhu. Tienvarren kallioilla kasvavat kuuset rajoittivat näkyvyyttä, mutta pian jylyn voimistuminen paljasti, että olimme aivan lähellä koskea, ja tien käännyttyä vasemmalle eteemme avautuikin tämä näky kaikessa kauneudessaan."

Näin ihastuneena kirjoitti ruotsalainen eversti A.F. Skjöldebrand Hämeenkyrön Kyröskoskesta nähtyään sen ensimmäisen kerran kaksisataa vuotta sitten, maaliskuun 28. päivänä 1799.

Skjöldebrand kuului italialaisen kulttuurimatkailija Giuseppe Acerbin seurueeseen, joka oli matkalla Nordkappiin. Se oli lähtenyt Turusta kaksi päivää aikaisemmin saavuttuaan sinne Tukholmasta jäätyneen Ahvenanmeren yli.

Turussa professori H.G. Porthan ja runoilija Frans Mikael Franzén olivat suositelleet matkailijoille tutustumista

Hämeenkyrössä ulkomaalaiset matkailijat asettuivat Järvenkylään, joka oli muutaman talon käsittävä kylä parin kilometrin päässä koskesta. Vieraat majoittuivat "hyvän ja onnellisen miehen taloon". Eero Saarenheimon selvityksen mukaan kyseessä oli Turun yliopistolle veroa maksanut Hollon talo, jota vuokrasi ruotsalainen inspehtori Jonas Spånberg.

Kyröskoski teki syvän vaikutuksen myös Acerbiin, Matkakirjassaan hän kirjoitti, että "tämä koskinäkymä oli meistä juuri niitä pohjoisten seutujen erikoisuuksia, joita ennen kaikkea halusimme nähdä, sellaisia, joita ei koskaan tapaa Italiassa".

Sekä Skjöldebrand että Acerbi kävivät useaan kertaan ihailemassa koskea sen kolmen päivän aikana, jonka he Järvenkylässä oleskelivat. Molemmat piirsivät koskesta kuvan, Skjöldebrand useammankin.

Koskimaisemat olivat 1800-luvun romantikkojen mieleen, Kyröskoskesta tuli suosittu nähtävyys. Johan Ludvig Runeberg vieraili paikalla puolisonsa Fredrikan kanssa vuonna 1833. Fredrikaan Kyröskoski vaikutti enemmän kuin Imatra, sillä Kyrö oli hänen mielestään paljon kauniimpi, maalauksellisempi ja romanttisempi: "Se [Imatra] on suuri ja mahtava, vesi kuohuu ja kiehuu hämmästyttävän kiivaasti, mutta kuitenkin rakastan enemmän Kyröä: korkea, melkein luotisuora putous

Jo Skjöldebrand kuvaa kosken molemmilla puolilla sijainneet kolme hatarasti tehtyä myllyä, jotka olivat alituisessa vaarassa huuhtoutua virtaan. Myllyihin liittyy ensimmäinen Kyröskoskea käsittelevä kaunokirjallinen teos, Malakia Kostjanderin vuonna 1845 julkaisema runovihkonen Jaako Kyröskosken Poltissa kerran. Heksametrinen runo kertoo, kuinka Jaako kerran myllymatkallaan joutui painiskelemaan kummituksen kanssa ja poltti tätä poskeen kuumalla raudalla. Tästä sai mylly nimensä Poltti.

Kyröskoski teki vaikutuksen myös nuoreen Yrjö Koskiseen, joka vieraili Hämeenkyrössä ensimmäisen kerran 1845. Hänen isästään oli tullut vähää aikaisemmin pitäjän kirkkoherra.

On yllättävää, ettei hämeenkyröläisen Sillanpään tuotannossa Kyröskoskella ole mainittavaa sijaa. Hänen kertomuksensa "Nuoren hulikaanin joulupyhät" sijoittuu Kyröskosken tehdasyhdyskunnan liepeille ja "Viidestoista" kuvaa Kyröskosken laulujuhlia kesältä 1904. Sillanpää itse selitti Kyröskosken vähäistä roolia tuotannossaan sanomalla, että "katsos, Siikri asui Raipalan Hirvelässä, ei mulla koskaan se pitemmälle tänne päin ollut asiaa."

Kun Acerbin seurue jatkoi huhtikuun ensimmäisenä päivänä matkaansa Järvenkylästä kohti Vaasaa, sekä Skjöldebrand että Acerbi piirsivät majapaikastaan muistoksi luonnoksen, jota ei matkakirjoissa julkaistu. Sen sijaan molemmat matkalaiset painattivat teoksiinsa suomalaisesta talonpoikaispirtistä havainnollisen kuvan tarkoituksenaan mahduttaa siihen mahdollisimman paljon tyypillisiä kansallisia piirteitä. Nämä kuvat antoivat suomalaisille vuosikymmeniksi käsityksen miesten kaksinlaulannasta.

Vaikkeivät matkalaiset väittäneetkään nähneensä Järvenkylässä laulamisen autenttista tilannetta, pidettiin Acerbin esittämää laulajien asentoa dokumentaarisena. Kuvassa miehet istuvat jakkaroilla vastakkain pitäen tosiaan molemmista käsistä. Elsa Enäjärvi-Haavio on osoittanut teoksessaan Pankame käsi kätehen, että kuvan mallina on ollut pikemminkin Skjöldebrandin tuttavan, ruotsalaisen taiteilija Pehr Hörbergin maalaus "Jouluaatto smoolantilaisessa talonpoikaistuvassa" vuodelta 1785. Tämän taulun "runonlaulajat" vetävät keskenään väkikarttua, ts. ovat voimainkoetusleikissä.

Acerbin kirjassaan esittämä kuva runonlaulannasta liitettiin useisiin Kalevalan painoksiin ja selitysosiin, jotka vahvistivat sukupolvien ajaksi tämän Järvenkylään liitetyn runonlaulutapahtuman esitystavan. Kuitenkin jo Porthanin "Suomalaisesta runoudesta" -teoksessa oli kaksinlauluasento esitetty oikein: laulutilanteessa "laulajat istuvat joko vierekkäin tai vastakkain niin lähellä, että voivat liittää oikean kätensä ja polvensa yhteen, toinen luonnollisesti oikean ja toinen vasemman polvensa, joihin he nojaavat kätensä".Sekä Acerbin että Skjöldebrandin teoksista tuli aikansa myyntimenestyksiä.Ensimmäisen kerran ne esittelivät suomalaista maisemaa ja kansanperinnettä laajalle eurooppalaiselle yleisölle ja vieläpä hyvin positiivisessa sävyssä. Kiitos tästä lankeaa paitsi tekijöille, myös heidän oppailleen ja heille tietoa antaneille, erityisesti Porthanille ja Franzénille. Ja tietenkin Hämeenkyrön maisemalle ja vieraanvaraisille Järvenkylän talonpojille.