Elias Lönnrot, ensimmäinen sauvakävelijä
Elias Lönnrotin patsas Sammatissa Paikkarin torpan läheisyydessä. 
lias Lönnrotia sanotaan toiseksi Suomen kirjakielen isäksi, eikä syyttä. Kalevalan kokoaja, kansanrunouden kerääjä, kansanvalistaja ja lääkäri oli myös monipuolinen kielimies. Hän toimi sanomalehtimiehenä, sanakirjojen toimittajana ja suomentajana ja joutui siksi sepittämään työkseen uudissanoja. Hänen työnsä jälki on yhä näkyvissä historian, kieli-, lääke-, kasviopin, matematiikan ja oikeudenkäytön aloilla.Nelisensataa Lönnrotin uudissanaa kuuluu yhä Suomen kirjakielen keskeiseen sanastoon. Tuhannen tavallisimman suomen sanan joukossa Lönnrotin sanoja on kymmenen. Lönnrot oli erityisen kiinnostunut kasveista, osaltaan niiden lääkeominaisuuksien takia. Hänen mielestään kasvioppi oli uskonnon jälkeen tärkein oppiaine koulussa. Flora Fennica –kirjassaan, joka on ensimmäinen suomenkielinen kasvitieteellinen teos, Lönnrot esitti lähes 1300 suomenkielistä kasvitieteellistä termiä ja määritteli ne tarkasti. Tällaisia ovat esimerkiksi kasvin osien nimet hede, emi, palho ja ponsi sekä lehtiä kuvailevat adjektiivit puikea, suikea, sepivä, johteinen ja nyhälaitainen. Lönnrot matkusti runonkeruumatkoillaan tuhansia kilometrejä, useimmiten jalan. Häntä voisi pitää täydellä syyllä sauvakävelyn pioneerina. Paljasjalkaista kävelijää esittää Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimies Johan Gabriel Linsénin pojan piirtämä pilakuva, jonka hän teki isänsä ohjeiden mukaan. ”Yksi mies pelasti juoksentelemalla asiamme”, lukee kuvan alla latinaksi. Miksi tämä kyseenalainen kunnianosoitus? Sitä sopii ihmetellä. 
|
![[Takaisin]](takaisin.gif){kind=small}