Runebergin Turun aika

Turku oli 1800-luvun alkuvuosikymmeninä maan suurin kaupunki, asukkaita oli n. 13 500. Akatemiassa elettiin horroksen aikaa, ja sama näkyi myös kaupungin muussa henkisessä elämässä. A.I. Arvidsson oli edelliskeväänä erotettu kaikista yliopiston toimistaan, samoin muutama muu akateeminen opettaja oli joutunut jättämään virkansa. Vastapainona tälle henkiselle lamalle huvitukset ja juhlinta oli Turussa yleistä. Maaherra piti omassa Prinkkalan talossaan suurisuuntaisia tanssiaisia, joissa pyörähtelivät säätyläiset ja rikkaat porvarit. Näihin juhliin saattoivat joskus ylioppilaatkin päästä mukaan tanssittajina. Pikkuporvaristo kävi omissa tansseissaan Seurahuoneella ja jopa arkkipiispa järjesti tanssijuhlia satapäisille vierasjoukoille.

Ylioppilaat huvittelivat etupäässä juopottelemalla ja tappelemalla venäläisen sotaväen ja kisällien kanssa. Toki pidettiin ylioppilasjuhlia virallisine puheineen, mutta etupäässä päällimmäisenä näissäkin juhlissa oli juominen. Tämä tapojen raakuus herättikin useaan otteeseen yliopiston hallintoelinten närkästystä.

Vuonna 1824 tehtiin konsistorissa esitys, että vanha unohduksiin jäänyt säädös pantaisiin voimaan. Sen mukaan kapakat ja ravintolat oli suljettava kello yhdeksän illalla, ylioppilaat eivät saisi pitää turhia kestejä ja heidät olisi jaettava eri luokkiin, joilla oli eri oikeudet osakuntien asioissa.

Luonnollisesti oli myös ahkeria ja siveitä nuorukaisia, jotka määrätietoisesti pyrkivät saattamaan opintonsa päätökseen. Tämä oli kuitenkin vaikeaa erityisesti varattomilla ylioppilailla, jotka joutuivat useaan otteeseen keskeyttämään opintonsa hankkiakseen elantoon tarvittavat rahat.

Ylioppilaat nousivat tavallisesti neljältä aamulla, kertoi J.W. Snellman opiskeluajastaan Turussa. Palvelijatar toi heille kahvia viideltä tai viimeistään kuudelta. Neljältä herääminen ei ollut aivan helppoa. Sen varmistamiseksi oli kehitelty useita eri tapoja.

Kesän 1823 Runeberg vietti professori Laguksen perheen kanssa Liedon pappilassa. Syyslukukausi kesän jälkeen alkoi ankeasti, rahaa ei ollut ja Runebergin oli elettävä perunoilla toista kuukautta. Tänä aikana kypsyikin päätös lähteä kotiopettajaksi Saarijärvelle 250 riikintaalerin vuosipalkalla.

Vuoden 1823 lopussa Runeberg sitten suoriutui taipaleelle. Saarijärvellä häntä odottivat kruunnvouti Danielson ja kapteeni af Enehjelm, joiden poikia nuoren ylioppilaan oli määrä opettaa.

Runeberg kotiutui hyvin Saarijärvelle ja ihastui sen maisemiin. Ne piirtyvät vahvoina kuvina hänen lyyrisissä ja eeppisissä runoissaan. Tärkeä ja merkityksellinen tapahtuma oli nuoren koriopettajan salakihlaus Maria Nygrénin kanssa, joka oli kruununvouti Danielsonin sukulainen ja asui hänen kartanossaan. Avioliittolupaus ja sen pitäminen tuottivat Runebergille ahdistusta ja kirjallisesti nuo tunnot ovat näkyvissä esikoisrunokokoelman runosikermässä Mustasukkaisuuden yö.

Runebergin runoudelle ja runoilijakuvan muodostumiselle tärkeää aikaa kesti Saarijärvellä kesän 1825 loppuun, jolloin hän seurasi kapteeni af Enehjelmiä Ruovedelle Ritoniemen kartanoon. Turkuun Runeberg palasi opintojaan jatkamaan vuoden 1826 alussa.

Runebergin kotiopettajakautta kesti siis kaksi vuotta. Eipä ihme, että hänen isänsä tarkkaili huolestuneena poikansa akateemisen uran urkenemista. Runeberg itse näki asian valoisammin, sillä hänellä oli rahaa ja sen ohella muutakin.

Kesäkuun kolmanteentoista päivään mennessä Runeberg oli suorittanut kaikki tenttinsä ja julkisen tutkinnon yhdessätoista eri aineessa. Hän sai arvosanaksi 16 ääntä 33:sta mahdollisesta. Samana päivänä valmistunut Johan Jakob Nervander sai loistavat 30 ääntä, Lönnrot 17, mutta Snellman jäi vielä kypsyttelemään tutkintoaan. Hän valmistui Helsingissä yliopiston siirryttyä sinne Turun palon jälkeen.

Yliopiston promootio oli määrä pitää 10.6. Koska Runebergillä ei ollut sopivia vaatteita, hän ajatteli jättää osallistumatta koko juhlaa. Lönnrot teki omalla kohdallaan ajatuksesta totta ja pakeni maaseudulle. Runebergille onnistuttiin eri tahoilta kokoamaan juhlapuku: kultakirjokauluksella varustettu takki, Kashmir-kankaiset valkoiset polvihousut, samanväriset silkkisukat, kengät sekä kolmikolkkahattu ja miekka. Juhlakulkue oli jo etenemässä kohti promootiopaikkaa, kun Runeberg liittyi 54:n promovoitavan joukkoon.

Tutkimus on ollut eri mieltä Runebergin päässä olleesta laakeriseppeleestä. Mm. Lauri Viljanen mainitsee, että nuori maisteri sieppasi eteiseen sijoitetusta tynnyristä viimeisen kehnon seppeleen ja liittyi mukaan. Karin Allardt Ekelund puolestaan väittää Fredrika Runebergiin nojautuen, että seppeleen oli sattumalta sitonut hän, promovoitavan tuleva puoliso. Seppele on edelleen olemassa ja nähtävissä Runebergin kotimuseossa Porvoossa.

Mitään suurta vaikutusta ei promootio näytä tehneen Runebergiin. Jälkeenpäin hän nimittäin kirjoitti almanakkaansa varsin lakonisesti: ”Kymmenes päivä maisterinpromootio, yhdestoista päivä juhlat jatkuivat yhteentoista illalla, kahdestoista päivä lepäsin laakereillani.”

Promootion jälkeen Runeberg matkusti Paraisille, joka oli arkkipiispa Jakob Tengströmin palkkapitäjänä. Runebergin tarkoituksena oli toimia Tengströmin perheen kotiopettajana ennen vakinaiseen toimeen astumista. Patriarkaalisen ja sukurakkaan arkkipiispan suojissa vietti kesää seitsemän Tengström-sukuista perhettä, joilla oli 18 lasta. Fredrika Tengström, jonka setä arkkipiispa oli, saapui myös kesäksi Paraisten malmille leskiäitinsä kanssa. Vasta nyt, kesällä 1827, Johan Ludvig ja hänen tuleva puolisonsa tutustuivat toisiinsa paremmin.

Fredrika kertoo, että vieraassa seurassa Runeberg pysytteli syrjässä. Nuorukaisen takki oli kulunut, eivätkä kengätkään olleet aina edustuskelpoiset. Fredrikasta nuori maisteri näytti hiukan avuttomalta, ja ollessaan vaivaantunut tämä painoi etusormen nivelen poskeaan vasten ja hankasi sitä taukoamatta. Tämä tapa säilyi Runebergilla vanhemmitenkin, vaikka hän oli päässyt jo epävarmuudestaan.

Runebergin runoilijankyvyt olivat tulleet yleisemminkin tietoon jo 1826, jolloin hän julkaisi Åbo Tidningarissa seuraleikin tuotteena syntyneen runon, jota hänen harmikseen päätoimittaja oli rustannut mieleisekseen. Ennen Paraisten kesää kirjoitetut runot ovat enemmän tai vähemmän itsenäisiä tuotteita, mutta niissä on kuitenkin jo suoranaisia alkuja ja materiaalia 1830 julkaistun esikoiskokoelman runoille.

Paraisilla Runeberg aloitti sittemmin kesken jääneen runoelman Juhannusjuhla, joka muotoutui myöhemmin idylliksi Hanna. Samoin Hirvenhiihtäjä-runoelman alku ajoittuu kesään 1827.

Nuoren runoilijan ja neiti Tengströmin suhde ei kehity Paraisilla konkreettiseksi seurusteluksi. Molemmat olivat ujoja ja Runeberg katselei Fredrikaa kaukaa ja käyskenteli hänen rinnallaan vain ajatuksissaan. Kesällä 1927 Paraisilla kirjoitetuista runoista on esikoiskokoelmassa ainakin yksi runo, paimenidylli Paimenpoika, joka kuvaa vuoden kiertokulkua paimenen näkökulmasta ja muistuttaa rytmiltään jollakin tavalla virttä. Näitä pastoraaleja ensimmäisessä runokokoelmassa on useita, kuten vahvasti Stagnelis-vaikutteinen Rakastava.

Elokuun lopussa Fredrika matkusti äitinsä kanssa Turkuun ja Runeberg seurasi perässä 4.9. Hänellä oli tiedossa opettajan paikka Bell Lancaster-koulussa. Ilma oli kirkas ja kolea. Päivällä puhaltanut luoteistuuli oli tyyntynyt illaksi. Palvelijatar Maria Vass oli juuri lypsänyt kaksi pellolta tuomaansa lehmää ja mennyt alustamaan taikinaa leivintupaan. Kello oli kahdeksan. Kämärioikeuden pöytäkirjoihin nojautuen Svante Dahlström kertoo asiasta seuraavasti:

Turun palon takia Runebergin Paraisilla oleskelu jatkui. Rahahuolien lisäksi häntä painoi Turusta palatessa sattunut kylmettyminen ja Maria Nygrénille annettu avioliittolupaus. Ilmeisesti Fredrika oli alkanut vetää nuorta miestä puoleensa ja ajatukset askartelivat lupauksen pettämisen ja velvollisuuden välillä.

Runeberg sairasti koko loppuvuoden 1827. Fredrika kertoi, ettei Turusta palannut runoilija oikeastaan näyttänyt erityisen sairaalta, mutta hänen rintansa ei ollut vahva. ”Hän sylki verta ja yski usein, mutta oli varomaton eikä välittänyt koskaan hoitaa terveyttään.”

Runebergin silloiset tunnot tulevat esille runossa Syysilta: