Udmurtian suuret pojat

Pjotr Tšaikovski

Pjotr Tšaikovski (1840-1893) syntyi Udmurtiassa Votkinskin kaupungissa. Isä oli kaivosinsinööri, äiti ranskalaissyntyinen musiikkientusiasti. Poika pantiin opiskelemaan pianonsoittoa ja laulua, mutta säveltäminen veti häntä jo alusta alkaen puoleensa. Tšaikovskit asuivat Votkinskissa kahdeksan vuotta. Kaksitoistavuotiaana poika alkoi opiskella Pietarin lainopillisessa koulussa, josta valmistuttuaan 1859 sai viran oikeusministeriöstä.

Säveltäminen kiehtoi kuitenkin edelleen, ja vuonna 1862 Tšaikovski aloitti opinnot Pietarin konservatoriossa, erosi seuraavana vuonna virastaan ja omistautui kokonaan musiikille. Konservatoriosta hän valmistui 1865 ja alkoi opettaa Moskovan konservatoriossa. Tšaikovskilla ei mennyt taloudellisesti kovin hyvin, kunnes hänelle ilmaantui mesenaatti, leskirouva Nadežda von Meck, joka alkoi maksaa säveltäjälle vuotuista eläkettä.

Kansainvälistä mainetta sinfonioillaan, oopperoillaan, balettisävellyksillään ja orkesterisävellyksillään saanut mestari sairastui 1893 koleraan, johon hän sitten kuolikin, kuten äitinsä 1854.

Tšaikovskin tunnetuimpia teoksia ovat 11:sta oopperasta Puškinin tekstiin sävelletyt Jevgeni Onegin (1878) ja Patarouva (1890) sekä baleteista Joutsenlampi (1876), Prinsessa Ruusunen (1890) ja Pähkinänsärkijä (1892).

Votkinskissa on Tšaikovskin patsas ja museo. Kaupunki perustettiin 1759 rautakaivoksen ympärille. Nykyään siellä on n.105 000 asukasta ja he tekevät pesupulveria, mikroaaltouuneja ja muuta tarpeellista tavaraa.

Jukat Virtanen ja Parkkinen Pjotr Iljitš Tšaikovskin (7.5.1840 - 6.11.1893) patsaalla Votkinskissa Udmurtiassa. Virtanen piti museon intendentille kiitospuheen opastuksesta ja lahjoitti museon kokoelmiin kasetin Arja Saijonmaan parhaita ja Esa Lehtisen humppaa.

Mikhail Kalašnikov

Mikhail Timofjevits Kalašnikov syntyi 10.11. 1919 Altain Kuryassa maanviljelijäperheeseen. Keskikoulun jälkeen Mikhail työskenteli Turkistanin-Siperian rautateiden varikolla Mataissa teknisissä tehtävissä. Vuonna 1938 hänet kutsuttiin Puna-armeijaan, jossa hän sai panssarivaunumekaanikon koulutuksen Kiovassa. Jo armeijassa ollessaan Kalašnikov näytti merkkejä teknisestä innovaatiokyvystään kehittämällä mm. panssarivaunulle nopeusmittarin ja vaunun aseille laukausten laskijan.

Ylikersantti Kalašnikov osallistui Suureen isänmaalliseen sotaan panssarivaunun johtajana. Hän haavoittui vakavasti lokakuussa 1941 Bryanskissa. Sairaalassa Kalašnikov sai idean uudentyyppisestä konepistoolista. Kuuden kuukauden toipumislomalla hän toteutti ajatuksensa Matain konepajalla. Mikhail Timofjevitš Kalašnikov

Kalašnikovin konepistooli herätti Puna-armeijan asesuunnittelijoiden myönteistä huomiota, vaikka aseessa oli vielä puolittain ratkaisemattomia teknisiä ongelmia. Itseoppinut asesuunnittelija sai jatkaa kehitystyötään armeijan käsiaseiden tutkimusyksikössä. Vuonna 1944 Kalašnikov kehitti ensimmäisen mallin automaattikivääristä, jonka perusrakenne oli pohjana AK47:lle. Se menestyi loistavasti kaikissa testeissä ja vuonna 1949 ase otettiin Puna-armeijan käyttöön.

Kalašnikov asettui asumaan Udmurtian Iževskiin, jossa hän jatkoi työtään armeijan käsiaseiden pääsuunnittelijana. Hänet on palkittu useaan kertaan, mm. kahdesti Sosialistisen työnsankarin arvonimellä (1958 ja 1976), Stalinin palkinnolla (1949), Leninin palkinnolla (1964) ja everstin arvolla (1971). Kalašnikov on kotikylänsä Kuryan ja nykyisen kotikaupunkinsa Iževskin kunniakansalainen. Boris Jeltsin korotti hänet kenraaliksi asesuunnittelijan 75-vuotispäivänä.

Maailmalla lasketaan olevan 70 miljoonaa eri mallista Kalašnikovia joko alkuperäisinä, lisensseillä valmistettuina tai piraattikopioina. Kalašnikov-rynnäkkökiväärin menestys perustuu aseen tekniseen luotettavuuteen ja suureen tulivoimaan. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että AK47 on yliarvostettu. Armeijassa ollessani en osunut sillä juuri mihinkään.

Kalašnikovin asemuseo Iževskissä, Udmurtian pääkaupungissa. Jukka Virtanen, Mikko Harjanne ja Maikki Harjanne tutustuvat asesortimenttiin. Virtanen hämmästytti museon opasta kertomalla, että presidentti Mauno Koiviston henkilökohtainen ase Suuressa isänmaallisessa sodassa oli venäläinen Dektjarev-pikakivääri eli "Emma", jonka virallinen nimitys oli PK M 27 DP.

AK47 eli 7.62 kaliiberinen rynnäkkökivääri lienee lajissaan maailman tunnetuin. Sitä käyttää 50:n maan armeija, Suomi mukaan lukien.