Antero Warelius, tietokirjailija ja kielimies

oimijoen rannalla toimi Loimaan ensimmäinen kansakoulu Hollon vanhassa pytingissä. Nykyinen koulu valmistui samalle paikalle vuonna 1903.

Koulun aikaansaamiseen vaikutti suuresti Loimaan kirkkoherra Antero Varelius, joka syntyi 14. heinäkuuta 1821 Tyrväällä ja kuoli 16. tammikuuta 1904 Loimaalla. Hän oli suomalaisuusmies, Suomettaren perustajia ja ensimmäinen päätoimittaja, valtiopäivämies, kansanvalistaja ja Europeuksen ja Lönnrotin sanakirjojen avustaja.

Vareliuksen kirjakieleen sepittämiä ja siihen vakiintuneita sanoja ovat mm. arkisto, huutomerkki, kansatiede, kokoelma, käsiala, maapallo, näytelmä, taistelu, tähdistö, varuste, vety, ravintola ja ylänkö.

Koko joukko Vareliuksen kehittämiä sanoja ei kuitenkaan saanut laajempaa kannatus. Sellaisia ovat mm. lieke, lerkkaus, hipale, mammales ja pitkäsilmä – sähkö, sekunti, molekyyli, nisäkäs ja kaukoputki.

Varelius julkaisi mm. kaksiosaisen kirjan Enon opetuksia Luonnon asioista (1845-56). Opetusten tarkoituksena oli antaa luonnontieteellistä kansanvalistusta. Vareliuksen tunnetuin kaunokirjallinen työ on näytelmä Vekkulit ja Kekkulit (1848). Se on ensimmäisiä suomalaisia huvinäytelmiä. Suomen tietokirjailijat jakaa vuosittainen Warelius-palkinnon ansiokkaalle tietokirjailijalle.

ENON OPETUKSIA LUONNON ASIOISTA
Katkelma

Jusu ja Eno istuvat Vanhan koulun edessä. Varis lentää yli ja raakkuu.

JUSU Olisipa hauskaa, jos ihminenkin pääsisi noin suoraan yli maitten ja metsäin, kuin tuo vares tuolla lentää; tulisin mar minäkin Teitiä katsomaan, vaikka kaukanakin asutte. Eiköhän joku konstiniekka taitaisi tehdä siipiä, joilla saataisiin lennellä?

ENO Totta muutama semmoisia on kokenut laittaa itsellensä ja pääsnytkin vähiä matkoja lentämään; mutta kolkasti on käynyt kukaties jokaisen lentomiehen viimeistä lukua: mikä on jalkansa poikki pudonnut, mitä itsensä peräti kuoliaksi.

JUSU Mutta Ilmalaivojakin sanotaan olevan. Mikä lie kun ei niitä ole ruvettu käyttämään matkustavaisten hyväksi?

ENO Kyllä Ilmalaivoillekkin on usiasti turmio tullut, että niiden purjehtiat ovat henkensäkin menettäneet.

JUSU Kukahan ensiksi lie uskaltanut mennä Ilmalaivalla kulkemaan?

ENO Ensin pantiin koetteeksi vähäisiä eläimiä Ilmalaivalle, ja koska nämät tulivat onnellisesti takaisin maahan, uskalsi Luonnontutkia nimeltä Pilarte de Rozier mennä itse koettelemaan miltä kulku ilmassa tuntui. Pari vuotta myöhemmin hän läksi pyrkimään Ranskan puolelta Englantiin Romain nimisen miehen kanssa. He löyttiin rujuksi pudonneina Ranskan puolelta salmea. Heitin onnettomuutensa arvataan tulleen siitä, että Vetyhöyry sekosi ilman kanssa Paukkuhengeksi, joka syttyi ja präiskäytti kaikki rikki.

JUSU Kummoista se Paukkuhenki on?

ENO Se on sellaista ilmalaia, joka syttyessään leimahtaa äkkiä ja väkivaltaisesti, juur kuin kruuti eli tulisora; tätä tulee Vetyhöyrystä, koska se sekoo Hapehöyryn tahi tavallisen ilmankin kanssa.

JUSU Voi, voi, semmoisen turmion saivat! Eikö se pelvoittanut muita lähtemästä ilmaretkille?

ENO Ei liijoin. Vahinko sai ranskalaisen Blanchardin keksimään Putoussiiven, jolla sopii auttaa itsensä pudotessa. Tämä kone on samaa luontoa, kun Kastatin eli Paraplyy, joka myös ei putoo kiiruusti, kun vaan on varren päässä niin paljon painoa, että se tulee edellä maata kohti.

JUSU Ilmalaiva kulkee, tiedämmä, hyvin kiiruusti, koska puolena kolmatta hetkenä sillä pääsi Englannista Ranskaan.

ENO Kulkee kiiruummin, kun mikään muu, jolla ihmiset liikkuvat. Ylöspäin taitaa se nousta, kun oikein hyvä on, 67 syltä lerkkauksessa eli sekunnissa ja enin mitä sillä eteenpäin on kuljettu, lienee vähä yli kahdentoista peninkulman hetkessä.

JUSU Ohhoh! Kelpaisi mar semmoisella kyydillä matkustaa.

ENO Kuka tietää, mitä ihmisjärki vielä tulevina aikoina saanee toimeen.

Jonkinlaista esimakua tulevasta teknisestä Varelius pääsi maistamaan omana aikanaan. Enon opetusten toisen painoksen muokkauksen aikaan vuonna 1855 Helsingin ja Viipurin välille oli rakennettu liekesananlennätin.

ENO Liekkeen tuttavuudesta on myös tullut, nykyisempinä aikoina se sangen hyödyllinen keino, jolla saadaan tietoja kulkemaan yhdessä silmänräpäyksessä monet peninkulmat. Tämmöisiä laitoksia sopinee kutsua Liekepostiksi.

Liekepostiksi eli sähköpostiksi. Sen on ihmisjärki saanut nykyaikoina toimeen.